Aihe: Uncategorized
Tämän blogin päivitykset ovat loppuneet viime kesänä tapahtuneen elämäntilanteen muutoksen vuoksi.
Kirjoittajat saattavat jatkaa kuulumistensa kirjoittelua jonain päivänä muodossa tai toisessa.
Kiitokset kaikille lukijoille!
Aihe: Uncategorized
Lauri palasi viime viikolla Suomesta. Kaksi viikkoa oli mennyt hienosti sukulaisten kanssa, paljon oliLauri ehtinyt tehdä ja nähdä. Lauri oli jo kolmatta kertaa yksin kesälomalla Suomessa, mutta nyt lensi ensimmäistä kertaa ihan yksin takaisin kotiin. SAS:n yksin lentävän lapsen saattopalvelu toimi loistavasti, ja Lauri aikoo varmastikin lentää uudelleen samanlaista palvelua käyttäen. Katja-täti saattoi Laurin melkein koneeseen, ja Markus oli kotikentällä vastassa. Kööpenhaminassa oli koneenvaihto, ja henkilökunnan loungessa odotteluaika meni toisen pojan kanssa leikkiessä. Dublinin lentokentällä sitten olikin isällä pitkä ja tuskainen odottelu, kone oli ajallaan mutta vielä tunti laskeutumisesta ei poikaa näkynyt. Infotiskiltä sitten selvisi että oli ongelmia matkatavaroiden kanssa…
Lauri toi Suomesta Katjan synttärituliaisina Markukselle uudet kävelysauvat. Loppukeväällä iskenyt sauvakävely- innostus on saanut nyt uutta virettä omista, oikean mittaisista sauvoista. Kymmenen kilometriä menee kuulemma lentäen, välillä ei malttaisi edes jättää lenkkiä siihen.
Laurin ollessa lomailemassa Suomessa, kävimme me Markuksen kanssa Pohjois-Irlannin puolella katselemassa uusia maisemia. (London)Derryssä ja Portrushissa vietimme kummassakin vuorokauden, ja ainakin Portrushiin täytyy mennä joskus Laurin kanssa huvipuistoon aikaa viettämään.
Kesälomaa on vielä jäljellä yksi viikko elokuussa, ja silloin on tarkoitus ottaa äkkilähtö lämpimään, varaamaan akkuja ennen koulun aloitusta syyskuussa.
A-K
…eikä yhtään tunnu siltä! Jotenkin ei osaa ajatella, että ollaan jo pitkällä kesäkuussa. Kevätsiivous on tekemättä, ja silmälääkärissä olisi pitänyt käydä (taas) toukokuussa. Kumpaakin olen venyttänyt, kun onhan tuohon kesäkuuhun vielä aikaa…
Laurilla loppuu koulu 27.6 St.Sylvesterissä. Syksyllä on uuteen kouluun meno. Koulumatka lyhenee. Nykyisen 400 metrin sijaan uuteen kouluun on matkaa noin 250 metriä. Jossain vaiheessa opetellaan yksin koulusta kotiin tulemista, kouluun aiotaan vieläkin poika saattaa.
Vaikka koulumatkalle vielä saatetaankin poikaa, on Lauri lentämässä Helsingistä loman päätteeksi yksin Dubliniin. Ensimmäistä kertaa varasimme saattopalvelun, ja kovasti valmennamme ja kannustamme Lauria tuohon yksin matkustamiseen. Tällä hetkellä Lauri suhtautuu siihen hienosti, pitää sitä kokeiluna, josta aikoo hienosti selvitä.
Laurilla on ollut kovin vilkas sosiaalinen elämä lähiviikkoina, playdayt kavereiden kanssa, jalkapalloharjoitukset ja streetliiga, ja naapurin tytön kanssa ulkoilu ovat pitäneet Laurin (ja vanhempansa) kiireisinä. Kesän leirejä pitäisi varailla, kunhan saa taas selvitettyä kavereiden aikomukset, minne ja mille viikolle. Viime kesänä hyväksi havaittiin uimaleiri ja oman GAA-kerhon leirejä on kannatettava. Ainakin nuo kaksi on tämänkin kesän suunnitelmissa.
Tuli yhtenä päivänä ikävä kesäteatteria, Turun ja Heinolan nyt päällimmäisinä, mutta hienoja muistoja on myös pienemmistä teattereista. Koitan nyt löytää jotain korvaavaa, tai sitten voisi mennä fiilistelemään ulkoilmakonserttiin. Ja ainakin piknikille on tuohon dyyneille päästävä.
Juhannuksena aiotaan grillata Malahidessa, ja päivällä käydään Sea safarilla lintuja bongaamassa. Suomesta on sukua tulossa käymään, ja jo nyt odotetaan innolla sekä vierailua, että SUOMALAISTA grillimakkaraa 
A-K
Aihe: Elämänmeno
Ulkona on satanut kuusi tuntia lähes tauotta. Pyykit jäivät narulle, kun lähdimme Laurin koulun vuotuista sponsoritanssia katsomaan päivällä, ja sopivasti ensimmäisen tanssin aikaan sitten sade alkoi. Hienosti ekaluokkalaiset tanssivat, selvästi oli askeleet viimevuotista paremmin hallussa, ja rytmissäkin melkein kaikki pysyivät.
Minulla on ääni mennyt, vaivaa tuo laryngiitti eli kurkunpääntulehdus. Samaisesta vaivasta on tullut minulle jokavuotinen vaiva, yleensä kyllä jo keväällä. Taisi olla osansa viime viikon työstressillä, tein 60 tuntia, ja ei niin järkevästi vaihdellen yövuorosta päivään. Nyt koitan olla sitten puhumatta, mutta tunnetusti en ole siinä hyvä!
Markuksen horton eli sarjapäänsärky iski viime viikolla, kohtauksia oli 1-3 päivässä koko viikon, mutta nyt on taukoa ollut jo kaksi vuorokautta. Toivottavasti tällä kerralla on vaan lyhyt sarja menoillaan.
Kummikoira Sancho on lenkkikaverina viikon, syö hyvin, ja vahtii meitä suurimman osan päivää koiran unta portaiden yläpäässä nukkuen. Lauri saa halia ja rutistella koiraa vaikka kuinka paljon, ja välillä nukkuvat nenu nenussa.
Juhannukseen on alle kolme viikkoa. Takapihalla odottaa uusi grilli suomalaista kabanossia ja wilhelmiä, ja vieraille on jo viikonloppuohjelmaa suunniteltu, Seasafaria ja leikkipuistoa ainakin.
Mutta vieläkin löytyy meidän kalenterista kesälle vapaita viikkoja, ja viikonloppuja, kahvipannu on kuumana jos pistäydytte!
A-K
Aihe: Uncategorized
Meidän vuoden pisin loma on takana. Kesälle jätin yksittäisiä lomaviikkoja, ja Markuksen työstä ei koskaan osaa sanoa viikkojen päähän. Mutta pitkän loman kesällä viettää tietenkin Lauri.
Näillä näkymillä minä ja Markus emme suunnittele kesän matkaa Suomeen.Lauri matkustaa Suomeen Sanin kanssa 30.6, mutta paluupäivästä ei ole vielä tietoa. ELI:kaikki sukulaiset ja ystävät, jos olette harkitsemassa tulevanne kesällä Irlantiin, ajankohdasta riippuen voisi pieni reipas matkaaja haluta matkaseuraa kotiin heinäkuun puolella.
Mahdolliset yhteydenotot vanhempien puhelimiin tai sähköpostiin.
A-K
Ps.pestyäni puhelimeni perusteellisesti huomasin kadottaneeni kaikki numerot, osoitteet ja syntymäpäivät puhelimen muistista. Vähitellen uusin ja kopioin tietoja…
Intian matkamme jatkui Keralasta pohjoiseen. Lensimme Delhiin, jossa olimme kaksi yötä. Hotelli oli varattu netin kautta ajoissa, ja edellisenä päivänä vielä soitimme hotelliin varmistaaksemme sen, että hotellista joku tulee meitä kentälle vastaan. Olimme kuulleet ja lukeneet etukäteen, ettei aina voi luottaa jonkun olevan kentällä vastassa, hyvästä suunnitelmasta huolimatta, mutta meillä ainakin kaikki sujui hyvin.
Hotellissa olimme illalla noin kello 22, ja sen verran väsyneitä ettemme jaksaneet valittaa huoneestamme, jossa ei ollut ikkunaa. Ilmastointi kyllä toimi vähintäänkin riittävästi, mutta minulla tuli valitettavasti mieleen kaikki hotellipalot, joissa huoneisiin on jääty loukkuun…Seuraavana aamuna saimme sitten todella ripeästi paremman huoneen, parvekkeineen kaikkineen.
Delhistä meillä oli tarkoitus jatkaa Agraan, jossa oli hotelli varattu kahdeksi yöksi. Delhin hotellissa toimi myös ihan kehuttu matkatoimisto, ja sieltä saimme hyvän tarjouksen autosta kuljettajineen Agraan, ja sieltä matkalle Jaipuriin. Toimisto varasi meille myös hotellin Jaipurista, ja järjesti kuljettajan lauantaille Delhiin tutustumista varten. Kokonaishinta oli hyvä, ja meille ainakin sopii stressittömämpi siirtyminen paikasta toiseen, oman aikataulun mukaan.
Delhissä kiertelimme sitten lauantain, kävimme mm. Indira Gandhin ja Mahatma Gandhin museoissa. Kummassakin museossa kului aikaa ihan kiitettävästi, vaikka kaikkea tekstiä ei jäänytkään lukemaan. (Aikuisten matkan ihanuus, johon ei Laurin kanssa matkatessa voi käyttää noin kauaa aikaa.) Delhissä kävimme syömässä myös matkan ehkä mitäänsanomattomimman ruuan, ja ruokaa sai odottaa todella kauan. Muuten ajelimme lähinnä ympäri Delhiä, katselimme ja ihmettelimme arkkitehtuurisia nähtävyyksiä.
Sunnuntaina lähdimme kohti Agraa jo heti aamusta. Agrassa majoituimme matkamme parhaaseen hotelliin, ja se kannatti. Matkaväsymyksestä oli mukava toipua uima-altaalla, ja hotellin puutarhassa oli mukava rentoutua kylmän juoman ja kirjan kanssa.
Agrassa meillä oli lauantai-iltana järjestetty paikallisen oppaan kanssa auringon laskun ihaileminen Taj Mahalin takapuolelta, eli joen takaa. Niinpä saimme ihailla Taj Mahalia sekä ilta-että aamuauringossa, sillä seuraavana aamuna olimme jo ennen kuutta porttien avautuessa odottelemassa Taj Mahaliin pääsyä. Kuvia tuli otettua ihan olan takaa, ja ihan omilla kameroillakin onnistui ottamaan hyviä kuvia. Paikalla oli nimittäin kiitettävästi ammattilaisvalokuvaajia, jotka olisivat tietenkin halunneet ottaa ne “oikeat” poseerauskuvat.
Illalla kävimme syömässä taas oikein hyvän intialaisen ruuan. Ruoka maistui, mutta minua vähän häiritsi se jyrsijä, joka koitti väen väkisin päästä läpi bambuisesta seinästä meidän ruokailun ajan. Päätin että pysyn asiasta hiljaa, jos saamme oman ateriamme loppuun ennen kuin jyrsijältä loppuu jyrsittävä. En juonut jälkkärikahvia siinä ravintolassa!
Sunnuntaina kävimme vielä illalla läheisissä ostoskeskuksissa vaateostoksilla, ja palvelu oli hyvää. Meillä oli 3-8 myyjää auttamassa valinnoissa, ja kantamassa ostoskoria. Vähän pisti välillä hymyilyttämään, kun me nyt ei oikeasti ostettu mitään ihmellisyyksiä, tavallisia paitoja lähinnä, mutta taisimme silti tehdä sulkemisajan lähestyessä ihan hyvän tilin paikallisella valuutalla laskettuna. Samaisella ostosreissulla sain ilmeisesti myös seuraavana aamuna oireita aiheuttavan vatsapöpön.
Agrasta lähdettyämme oli suunnitelmana pysähtyä Fatehpur Sikrin aavekaupunkiin, joka on yksi UNESCON kohteista, mutta minä sairastelin vatsapöpöä, enkä jaksanut ajatellakaan mitään muuta kuin pääsemistä Jaipuriin, ja lepoon. Jaipurissa majoituimme hotelliin, ja levon jälkeen koitimme lähteä nähtävyyksiä kiertämään paikallisen oppaan kanssa. Markus kävi kiertämässä Jantar Mantarin, eli Jaipurin perustajan Jai Singhin astronomisen observatorion. Minä istuin puun alla varjossa, join vettä ja seurasin rakennusmiesten ahertamista bambuisilla rakennustelineillä. Markuksen kierrettyä Jantar Mantar, oli minulla jo niin huono olo, etten meinannut pysyä pystyssä autoon saakka. Hotellissa sitten sekottelin illan elektrolyyttijuomia, litran juotuani oli jo olo parempi, ja kuume laski hyvin lääkkeillä. Markuskin aloitti elektrolyyttijuomat, muistellen erästä kertaa espanjalaisessa sairaalassa vatsapöpössä. Eli helpolla päästiin, kotikonstit riittivät molemmille tällä kertaa.
Aamulla olo oli jo niin paljon parempi, etten edes harkinnut aloittavani Flagyl-kuuria, vaikka kyllä Shinyn kanssa edellisenä iltana jo suunnittelin kuurin hankkivani. Jatkoimme siis lyhyeksi käynyttä Jaipurin kierrostamme aamulla. Kävimme Japurin ulkopuolelle Amber Fortissa, hetken asiaa mietittyämme kieltäydyimme elefanttiajelusta ja jatkoimme takaisin Jaipuriin. Ehdimme vielä ottaa kuvia Jal Mahalista, joka oli rakennettu ankanmetsästystä varten ja käydä kaupunginpalatsissa.
Alle viikko meidän matkamme jälkeen tapahtui Jaipurissa pommi-iskuja, joissa kuoli ainakin 80 ihmistä, ja satoja haavoittui. Iskun syynä olivat ilmeisesti Intian ja Pakistanin rauhayritykset. Minä istuin intialaisten työkavereideni kanssa dublinilaisen sairaalan luentosalissa. Maailma on niin pieni!
A-K
Torstaina palattiin Markuksen kanssa kahden viikon reissulta Intiasta. Kilometrejä kertyi kiitettävästi sekä lentäen että autossa istuen ja ihmetellen. Kokemuksista matkalla taidamme kirjoittaa pätkissä. Ja kun jaksamme, koitamme liittää mukaan joitain kuviakin. Mutta aloitan nyt kuitenkin jollakin tavalla kronologisessa järjestyksessä.
Lensimme aluksi Lontoon ja Bahrainin kautta Kochiin, Keralaan. Siellä vietimme kaksi päivää, ja sunnuntaina jatkoimme matkaa kohti Kattappanaa. Matka kesti autolla noin neljä tuntia, ja maisemat matkalla olivat alkunäytös hulppeille näkymille myöhemmin matkalla. Perillä meitä odotti koko työkaverini Shinyn perhe veljineen ja vanhempineen, ja illan vietimme kauniita maisemia ihaillen ja mausteisiin tutustuen. Perhe kasvattaa muun muassa pippureita, kardemummaa, vaniljaa, neilikkaa ja kahvia omiksi tarpeiksi ja myyntiin. Syötiin ja juotiin oman talon antimia, ja jutusteltiin mukavia.
Kattappanassa majoituttiin paikalliseen hotelliin kolmeksi yöksi. Maanantaina oli Shinyn ja Jimmyn häät, ja me olimme juhlissa ainoat ei-intialaiset. Saimme huomiota osaksemme halusimme tai emme, ja varsinkin lapset tulivat estottomasti kyselemään ja tutustumaan.
Tiistain ajelimme paikallisen kuljettajan kanssa ympäri Keralan nähtävyyksiä. Shinyn veli Joseph oli laatinut meille valmiin reitin, ja ohjeistanut kuskin tarkasti etukäteen. Niinpä näimme taatusti palan kauneinta Keralaa, teeviljelmät, vesiputoukset, luonnon väriloistot, ja päivän jo laskiessa iltaan hulppeat näkymät Tamil Naduun.
Keskiviikkona jätimme Kattappanan taakse, ja suuntasimme kohti Backwaterseja. Puolen päivän aikaan astuimme laivaan, ja samaisella houseboatilla vietimme aikaa seuraavaan aamuun noin 9.30 asti. Laivalla meillä oli ylelliset oltavat, koko laiva omassa käytössä, ja miehistön jäsenet valmiina auttamaan ja opastamaan tarpeen tullen. Hieman kyllä pisti hymyilyttämään kun miettii, että meitä varten oli neljä miehistön jäsentä!
Keskiviikkona tutustuimme myös perinteiseen intialaiseen Ayerveda-hierontaan. Minulla taisi olla pieniä asennoitumisongelmia, mutta terapeutin käyttämä öljymäärä- ja tuoksu sai minun olon tuntumaan kyllä enemmänkin marinoitavalta lihakimpaleelta kuin rentoutumaan. Öljyä koitin sitten hieronnan jälkeen pestä pois hiuksista ja iholta, mutta vielä kahden päivän kuluttuakin oli hiukset tahmea. Mutta olipahan erilainen kokemus.
Torstaina heräsimme laineiden liplatellessa veneen laitoihin, ja kukkojen kiekuessa kilpaa. Aamupalan jälkeen vene starttasi taas, ja pian olimme jo perillä. Maissa siirryimme taas autoon, ja kohti Kochia. Meillä oli perjantaille varattuna lennot Delhiin, ja jo maahan tullessa oli meitä varoiteltu perjantaisesta yleislakosta. Lennot ja junat kulkivat normaalisti, mutta esimerkiksi takseja ei ollut mahdollista saada perjantaina. Me majoituimme lentokenttähotelliin, ja vältimme kaikki perjantaiset liikkumisongelmat. Perjantaina lensimme sitten intialaisella halpalennolla Delhiin.
Delhi-Agra-Jaipur jatkuu seuraavassa tarinassa.
A-K
On enää muutama tunti aikaa, kun hyppäämme taksiin ja matkaamme A-K:n kanssa lentokentälle. Lento Lontooseen Heathrow’lle lähtee iltayhdeksän jälkeen. Sieltä jatkamme aamulla Bahrainin kautta Intian Kochiin.
Viimeinen viikko-pari on mennyt erilaisia asioita säätäessä, mutta silti varsin mukavissa merkeissä. A-K:lle tuli ylimääräinen työyö väliin ja itse olen saanut tehtyä kaikki akuutit työt pienine yllätyksineen alta pois.
Pieni takapakki valmistautumiseen iski lauantai-iltana, kun Lauri alkoi kärsiä nielemisvaikeuksista. Maanantaiaamuna sitten olikin jo ihottumaa selässä, joten edessä oli lääkärireissu. Jotain tulirokon sukuistahan se oli. Nyt on ollut ukki jo hoitamassa Lauria maanantaista lähtien. Tosin poika on lähtenyt paranemaan päin, kun on lääkekuurilla.
Laurin kevätkausi näyttää mielenkiintoiselta. Rugby on kevätkaudelta loppumassa ja gaelilaisen jalkapallon treeneihin on tullut torstaiharjoitus lisää. Ja lauantaiaamujen g.a.a.-matsit korvataan seuraavat pari kuukautta tenniksellä. Nyt kelpaa harjoitella, kun ukki toi toisen mailan ja eilen äiti osti pallot urheilukaupasta pojalle.
Meillä vanhemmilla on näinä tunteina jännäys päällä. Iso kasa sängylle siististi tehtyjä pinkkoja on siirtynyt matkakasseihin. On mietitty mukaan otettavia tavaroita ja lääkkeitä. B-vitamiinikuuri karkottamaan hyttysiä on aloitettu, samoin gefilus-kapseleiden syöminen, jotta olisi edes jokin mahdollisuus välttää Kärkkiksen mainitsema Delhi-tummy. Iso kasa printtejä lento- ja hotellivarauksista Kochiin, Delhiin ja Agraan on otettu (Kattapanan hotellia ei ole varattu). Ne jouduttiin lopulta ottamaan nettikahvilassa, kun kotiprintteri pamahti.
Viime yön nukuin itse tosi huonosti. Kiitos hyvän iltaseuran, iltakahvin ja syödyn sokerin (tässä kohtaa Hassisen Kone soittaa “Levottomat jalat“). Ehkä uni tulee Heathrow’n penkeillä ensi yönä paremmin. Jos ei, ei auta kuin painaa nenä kirjaan.
Matkalukemiseksi otetaan pokkareina Håkan Nesserin Carambole, Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli ja Riikka Pulkkisen Raja. Kumpikaan ei ole lukenut näistä mitään.
Lisää kuulumisia reissun jälkeen. Kaikille hyvää kevättä!
Markus
Oikein hävettää, kun ei ole tullut kirjoiteltua blogiin pitkään aikaan. Ei se toisaalta ole ihme, kun katselee kalenteria marraskuun alkupuolelta keväälle. Menoa ja fundeeraamista on ollut jos jonkinlaista.
Loppuvuonna muuton sekaisina aikoina alkaneet työkiireet venyivät monesta syystä helmi-maaliskuulle. Juttuvääntöä ulkomaanreissuineen oli eri paikkoihin, jokunen erikoisprojekti välissä ja rästitöiden tekoa. Ja ehkä suurimpana toissa kesänä Seaburyn talon takapihalla Hortonin päänsärkyä makoillen potiessa tulleen kirjaidean työstäminen loppuun asti.
Tekstin siihen olin tehnyt valmiiksi viime kesänä. Nyt alkuvuonna sain keskusteluyhteyden sopivalta tuntuvan, joustavan kustantajan kanssa. Maaliskuun puoliväliin mennessä tein kässäristä editoidun version ja tämän viikon tiistaina kustantamoon lähti vielä viimeinen versio. Eilen lähtivät takakansitekstiehdotus ja uudet nimiehdotukset (ensimmäinen ja toinen ehdotus eivät kelvanneet, hyvä niin). Kirjan lopullinen nimi valittiin eilen.
Ensi viikon lopun kieppeillä pitäisi tulla jo kansikuvaehdotukset. Kesällä kirja painetaan ja syyskuussa on edessä lopullinen julkaisu: jännitysromaani, sivuja noin 380. Nimen ja muuta tietoa kerron tarkemmin myöhemmin. Mukava saada pitkäaikainen projekti alta pois ja ihan fyysisenä kirjana käsiin.
Nyt on aika vääntää muut työsäädöt alta pois. On taottavana vielä muutama juttu viime viikon Bilbaon reissulta ja jotain Euroopan kulttuuripääkaupunki Liverpoolin keikalta sekä jokunen muu työ.
Siinä sivussa (tai pääasiassa) eletään perhe-elämää. Lauri ei ole puolentoista viikon kuluttua lähdössä mukaamme Intiaan, joten nyt yritämme halia vanhemmat-poika -kiintiötä varastoon.
Halimiseksi kelpuutetaan varmasti taas tiiviisti alkanut jalkapalloilu. Kävimme eilen ostamassa Malahiden urheilukaupasta Latelle uuden Umbron jalkapallon. Irlanti lienee todellinen urheilumaa, sillä kovan inflaation ja korkeiden hintojen maassa merkkipallo ei maksanut kuin kympin.
Pallo on nyt kahtena päivänä sisäänajettu. Ja sisäänajaminen jatkuu.
Markus
Aihe: Elämänmeno
Tulipahan mieleen suomalaiset säätiedotukset vuosien takaa, kun katseltiin saatiedotusta ensi yölle. Saattaa mennä pakkasen puolelle, jopa -4 oli viimeisin arvio.
Tänään on tuullut todella voimallisesti, ja päivällä satoi. Nyt aurinko paistaa pilvien lomasta, ja ikkunan puoleinen poski alkaa kuumottaa. Josta tulikin taas mieleen, että vieläkin on makuuhuoneiden verhot ostamatta. Meillä kun on kauniit, mutta niin hankalasti verhoitettavat ikkunat, onneksi on edes isommissa ikkunoissa rullaverhot.
Jos ulkona on kylmää ja epävakaista, olemme suuresti nauttineet lämpimästä talosta, ja toimivasta keittiöstä. Nytkin laitoimme uunin täyteen herkkuja, joita sitten toivottavsti puolen tunnin kuluttua maistellaan. Haluatte tai ette, aion nyt kertoa mitä meillä on illalliseksi.
Ostin kokonaisen ison kanan, maustoin sen Markuksen Hollannista tuomalla shoarmamausteella, johon lisäsin työkaverini Magnolian Bahrainista tuomaa kanamaustetta. Uuniin kahdeksi tunniksi.
Laurille laitoimme lisukkeeksi purjo-perunapaistosta, kermalla hauduttaen. Aikuiset aikovat kanan syödä vihanneshöystön kera. Vihanneshöystössä on perunan lisäksi kesäkurpitsaa, purjoa, paprikaa ja muutama aurinkokuivattu tomaatti. Nesteeksi lisättiin aurinkokuivatun tomaatin öljylientä, ja maustettiin kahdella paketilla kuttufetaa, hieman suolaa ja pippuria. Uunissa 1,5 tuntia kanan kanssa.
Liekkö tuo kylmä ilma saanut aikaiseksi kovin talvisen oloisen ruuan, mutta tuoksut keittiöstä ylös ovat huumaavia. Markus ilahdutti vielä käymällä lähikaupassa viiniostoksilla, eli kyytipojaksi on joko sitruunajuomaa tai pitkää sitruunajuomaa…
Jalkiruuaksi keitetäänkin sitten Presidentit, kun sitä vielä keittiöstä löytyy noin viisi kiloa.
Eli jos pakkanen kovaksi yltyy, ja lumisade löytää itsensä Malahideen illan tai yön aikana, on ainakin ruumiimme ja mielemme ravinnosta huolehdittu etukäteen.
A-K
